Kevät HOHOI!

Multaa, multaa ja lisää multaa! pieniä siemeniä, suuria siemeniä ja sipuleita. Sitä meillä on touhuttu viimeiset viikot. Kaupassa on mahdotonta ohittaa siemen ja kukkasipuli hyllyjä. Aina on pakko tarkistaa, jos vielä löytyisi jotain kivaa!
Tämä "jotain kivaa" taitaa olla tälläinen naisten maailman ilmaisu. En pysty kirjoittaa sitä enää nauramatta, kun miespuolinen kollegani kirjoitti tilauslistaan lopuksi "jotain kivaa"! Totuuksia naisista :D
No, joka tapauksessa hyllyjä ei voi ohittaa, vaikka jokainen ikkuna meillä notkuu ruukkuja. Enää ei mahdu! Lähti taas vähän lapasesta tämä touhu..

Ruukut valmiina.

Odotus..

Olen valjastanut lapsukaisetkin tähän mukaan. "Haeppa äitille vähän ruukkuja.." tai "Tuleppas vähän auttaan, kun kannetaan näitä istutuksia tuonne yläkerran ikkunalle"    ja " Laitappa vähän multaa tuohon ja tuohon ja tuohon!" Vielä toimii ainakin nuoremman kohdalla. Istutkset kulkee mukavasti ja aikakin kuluu hyödyllisesti.

Tomaatit kulkee.

Tomaatit tuli jo koulittua. Kasvaa kohisevat silmissä ja hei lunta tupruttaa taivaalta! Missä mun kevät luuhaa? Pihassa olen hyörinyt toppasaappaat jalassa ja tallannut lumeen uusien kukkapenkkien kohtia. Ihan hullua touhua! Mutta suunnitella täytyy..

Tästä se lähtee..

Pikku taimi.

Pisara.

Tämä puutarha touhu on imaissut mukaansa totaalisesti. Ihan niin kuin kanat, huovutus ja värit jne. Lopettaa ei voi ja uusia ideoita vaan tupsahtelee. Ahmin puutarhakirjoja ja lehtä. Laatikoissa on vaikka kuinka monta perennapenkkisuunnitelmaa ja hartiat on kyllä kovilla, kun alan niitä lumien sulettua kaivaa.
Vielä kaikki kesäkukan taimet on ihan pienen pieniä. Ahkeraliisat, petuniat, samettikukat, lobeliat, mustasilmäsusannat ja mitä niitä nyt tuolla kasvaa. Onneksi kukkaloistoa on tuonut kotiin kevään ostokukat. Tulppaanit maljakossa. Narsissiruukut ulkona ja ihanat helmililjat kuistilla ilahduttamassa. Nyt vain sitten odotetaan!

Helmililja

Vauhdikas vuosi!

Melkein jo hautasin koko jutun. Ei ole aikaa, väsy ja kaikkea muuta keksittyä, mutta nyt aurinko pilkottaa taivaalta ja ilmassa alkaa olla kevättä! Ja niin vaan, se saa taas Heinäkettuun eloa.

Vuosi on ollut vauhdikas ja paljon on tullut uusia kuvioita. Uusi työ haasteineen, koulumaailmaan tutustuminen esikoisen aloittaessa koulun ja haaveet omasta ajasta! Ajattelin kirjoittaa kelauksen tästä vuodesta ja näin huomata, että olen sittenkin saanut jotain aikaan!

Kanat on olleet tämän mamman terapiakanoja, niin kuin jo vuosi sitten kirjoittelin. Tiput kasvoivat hujauksessa ja kuuden katraasta neljä alkoi kiekumaan. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja kuunneltiin kunnon kailotusta! Lopulta kukkopojat muuttivat väljemmille vesille huutelemaan ja meille jäi rouvat poutapilvi ja Lumihelmi.

Poutapilvi ja Lumihelmi

 

 

Loppukesästä odoteltiin ensimmäistä munaa, kun kuuta nousevaa. Ja voi sitä riemua, kun Poutapilvi pyöräytti ensimmäisen munan! Sitä sitten esiteltiin jokaiselle naapurille ja eihän sitä voinut edes syödä ensimmäiseen viikkoon!

Kuka saa pitää ekaa munaa..

 

 

ENSIMMÄINEN!

Kesä oli myös puutarhanhoitoa ja ylpeänä voin esitellä satoa kasvihuoneesta ja kukkarintamalta. Tällä hetkellä on taas uudet taimet kasvamassa ikkunalla ja odotus on suuri. Voi kun lumet pian sulaisi pois ja pääsisi tuoksuttamaan mullan tuoksua.

kanalan kukkia.

Kasvihuoneen satoa.

Käsitöitä ja piirtämistä olen ujuttanut aika ajoin johonkin väliin. Se tuo niin suurta iloa ja saan järjesteltyä ajatuksiani. Mieli lepää värien maailmassa!

Tallipihalla

 Kesällä Heinäkettu vieraili Vivamon Lastenkylässä, Hämeenkyrön Maisemakahvilassa ja Tallipihalla. Ja sehän on jo ihan hienosti! Välillä iskee niin lujasti ajatus, että en saa mitään aikaiseksi..

Mjau!

kissanpojat

Saimi Hämeenkyrössä

Suojelusenkeli

Syksyllä olin esillä Tampereella Tammelakeskuksen vitriineissä ja sinne sain koottua tosi kivan jutun. Enkelin syyspuuhat ja ketunpojan talvi. Suuret kiitokset kaikille näyttelytilojen tarjoajille!!

Talvella koin taas suurta väsymystä pimeästä ja arjen pyörittämisestä. Tekeminen tuntui takkuavan ja mikään ei tuntunut lähtevän liitämään, niin kuin aina ennen tekemisen kautta. Niinpä Heinäketun tekemiset on olleet talviunilla.
Töissä sentään sain kynän liitämään ja joulunalla lapset saivat eläinkatraan joulukalenterin kautta.

Joulun taikaa

Muutamat tilaustyöt sain sentään tehtyä. Tässä herra Hau. Hän ilostuttaa emäntäänsä jo uudessa kodissa.

Hellou!

Kevään tämä mamma on imenyt itseensä aurinkoa, aina kun se näyttäytyy ja jolkotellut pitkin metsiä pilkkukaverin kanssa.
Ai niin! Nyt meillä kuuluu taas piipitystä. Kanakatras kasvoi ja kolmenpäivän ikäiset tiput Toffo ja Rusina kasvaa emojen lämmössä! Ihanaa ja aurinkoista kevättä!

Toffo ja Rusina