Hassut jäljet

Eräänä aamuna, kun taas kerran lähdimme kauhealla kiireellä ja huudolla päiväkotiin. Onko tumput mukana? Entä kurahousut? Missä on reppusi? Tulkaa nyt jo! Ja niin edelleen tätä rataa. Hupaisaa on kirjoittaa tätä aamukuviota nyt, mutta aamuisin se on kaikkea muuta kuin hupaisaa. Aamu-unisia tyttöjä on aivan mahdotonta saada liikkeelle.

Vihdoin ovesta ulos päästyämme, kuljimme pihamme poikki tallattua polkua. Ja hups, siinä edessämme oli aivan ihanat jäljet. Aivan kuin harakka ja jänis olisivat kulkeneet yhtä matkaa. Tosin ovat taitaneet kulkea eri suunttiin, mutta ajatus oli ihana. Kuinka hauska näky se olisi ollut! Molemmat siinä taapertamassa eteenpäin peput keikkuen.

Hassut jäljet!

Tämän hauskuuden talletin taas ajatuksiini ja josko siitä syntyisi jotain paperille. Tyttöjen kanssa ihmettelimme hetken ja sitten taas mentiin vauhdilla.

Vauhdilla menenminen on hiukan jäänyt päälle minulle. Huomaan porhaltavani sinne ja tänne. Tekeväni sitä ja tätä ja tuokin on tekemättä! Tämä on ihan loputonta. Toisaalta olen tyytyväinen huomatessani asian. Ehkä olisi hiukan mahdollista hidastaa.

Vähän aika sitten, lenkkeilin koiramme kanssa metsässä. Vauhdilla! Dalmis edellä ja minä perässä. Ulkopuku kohisi ja kahisi. Silmä kovana tarkkailin edellä painelevaa pilkkukasaa ja mielikin oli vähän maissa. Silloin mieleeni nousi ajatus, että pysähdy. Ja niin tein. Uskomaton lintujen viserrys ja samassa edessäni lähipuuta naputteli käpytikka. Ja vieressä toinen. Metsän kevät äänet olivat ihanat! Ja kyllä se hymy nousi taas huulille. Näin minusta pidetään huolta.

Uusia alkuja

Nyt se sitten luvattiin jo uutisissakin. Kevät tulee! Jo se oli aikakin. Meillä on kevättä valmisteltu jo pitkään. Ikkunalla kasvaa kaikkea ihanaa. Kirsikkatomaatit, päärynätomaatit ja pensastomaatit. Kasvihuonekurkut nostivat juuri päänsä mullasta. Osa tomaateista on jo koulutettu ja kasvihuone odottaa lumien sulamista. Siemenpusseja täytyy hyplätä melkein joka kauppareissu ja lapsetkin ovat saaneet kastaa sormensa multaan.

 Hiukan pitkää pinnaa täytyy olla lasten kanssa kylväessä. Isompi osaa jo hienosti tehdä, mutta pikkuisemman into on välillä vähän liian suurta. Meinaa unohtua ohjeiden kuuntelu. Hienoa oli kuitenkin nähdä kuinka pienet taimet nousevat mullasta ja kasvavat kohisten. Alussa kävimme joka päivä katsomassa, joko taimet nousevat ja riemu oli suuri ensimmäisten taimien tultua pintaan. Itsekin sitä ihmettelee aina vaan, kuinka pienestä siemenestä tulee upea kasvi.


Olemme tyttöjen kanssa käyneet katsomassa myös hieman toisenlaisia taimia. Nämä taimet ovat lämpöisiä, pehmoisia, pitävät ääntäkin ja kasvavat nopeasti!

pehmoiset

Ne ovat pilkullisia ja vauhtiakin alkaa löytyä. Dalmispentue lähellämme on aivan mainio! Tytöt ovat saaneet käydä ihastelemassa pentuja ja varsinkin äiti on aivan hullaatunut näihin otuksiin. Kyllä pentujen pusuttelu ja haliminen on ihanaa!! Oma pilkkumme kotona on nuuskuttanut meidät kyläreissujen jälkeen perusteellisesti. Mikä ihmeen tuoksi meissä oikein on..
Kohta nämä kaverit muuttavat uusiin koteihinsa ja aloittavat tutustumisen uuteen perheeseensä.  Meille ei nyt koiravauvaa tule, mutta olemme iloisia näistä pienistä hoivahetkistä! Vaikka myöntää täytyy, että kyllä mieli tekise kyläreissulla tunkea yksi pallero paidan alle ja tuoda kotiin :D

pilkku poppoo