Kettu se oli!

Miten hauska tarina, kuulin sen rakkaalta ystävältäni puhelimen välityksellä. Päivän mietittyäni löysin sen myös omasta muististani. Muistoja lapsuudesta! Välillä mieleen nousee muistoja, joita en edes tiennyt muistavani ja yleensä ne nousevat esiin omien lapsieni myötä. Huomaan ajattelevani "Ai niin, noinhan minäkin tein.." Ja samalla tavalla kohnotin!
Parasta näissä lapsuuden muistoissa on se, että voin jakaa niitä ystävän kanssa, joka on kulkenut mukana näissä tapahtumissa hiekkalaatikolta asti. Tosin välillä kummallakin on yhtä hatara lapsen muisto, mutta hauskaa on miettiä ja muistella kuinka se nyt menikään. Nyt me molemmat hoivaamme omia pieniämme ja jaamme myös lapsiperheen ilot ja surut. Tällainen ystävyys on suuri rikkaus!
Tämän ihanan tositarinan myötä, aloin tehdä kuvaa " Kettu se oli!". Ehkä vielä jatkan toiseen suuntaan aiheen kanssa, mutta tänään tein sitä riemulla ja suurella sydämellä!

Kettu se oli!