Sanat hukassa

Tulipa tämäkin päivä, kun tunnen olevani tyhjä sanoista. Olihan se odotettavissa. Ei aina voi olla hauskaa ja inspiraatio valloillaan. Teen kuitenkin, ihan niin kuin töitä tehdään.

Yritän luoda itselleni jotain mukavaa. Ainakin kevät on tulossa ja sen odotus ihanaa! Keittiön pöydällä on tulppaaneita. Keltaisia ja punaisia. Haaveilen puutarhan kuopsuttamisesta ja kasvimaan perustamisesta. Hullunkurinen haave lemmikkikanoistakin kutkuttaa ajatuksissa.
Vähän aika sitten mietin omaa kädenjälkeäni. Sitä kuinka se on muuttunut. Käytän vahvempia värejä kuin ennen. Ennen jälkeni oli kovin hentoa. Ehkä lapset ja muutamat elämän kolhut ovat muuttaneet minua räväkäksi. Se ajatus tuntuu mukavalta!



Käteni.. aina yhtä kurttuinen :)

 Toivon, että elämä toisi jonkun mukavan yllätyksen keskitalveen. Muutakin kuin räkäiset lapset ja kylmän viiman. No..Kun olen tarpeekisi kauan rypenyt sanattomuudessa ja kuvattomuudessa niin rynnistän taas. Niin se aina mene! Sitä odotellessa jatkan pistelyä ja valmistelen tulevaa näyttelyä.

Neulalla työskentelyä