Päässäni on alkanut muhia tarina. Tyttönä kirjoitin paljon kaikenlaisia tarinoita ja rakastin lukemista. Vieläkin lukeminen on lempi harrastuksiani, mutta kirjoittaminen on jäänyt. Siksi olen iloinen siitä, että pyörittelen tarinan poikasta sisälläni.
Tyttösenä harrastin myös äänikirjojen kuuntelua ja kuvitin niitä samalla paperille. Nyt saatan piirtää kuvaa ja mielessäni samalla kertoa tarinaa sen ympärille. Tarinamaailma on jonkinlainen pakopaikka ja voin luoda paperille ihanan paikan. Sellaisen missä ei ole huolia ja murheita, eikä mitään pahaa. Voin päättää tapahtumista ja hetkeksi uppoutua ihan toisenlaiseen maailmaan.
 |
| Haavekuvaa ajatuksista |
Välillä tuntuu ankealta palata arkeen. On vaikea aikatauluttaa inspiraatiota. Nyt on aika kirjoittaa ja nyt on aika hakea lapset ja laittaa ruokaa. On vaikeaa kääntää itsessään vipua suuntaa ja toiseen. Siksi tänäkin aamuna pyörittelin kynää ja tunsin olevani tyhjä. Oli vaikeutta käynnistyä, mutta sitten kun löydän sen kipininän niin sitten mennään!
Pastelli liidut pöllyää, fiksatiivi käryää ja mukaan muutama villapallo. Siinä oiva resepti hyvälle mielelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti