Kettu se oli!

Miten hauska tarina, kuulin sen rakkaalta ystävältäni puhelimen välityksellä. Päivän mietittyäni löysin sen myös omasta muististani. Muistoja lapsuudesta! Välillä mieleen nousee muistoja, joita en edes tiennyt muistavani ja yleensä ne nousevat esiin omien lapsieni myötä. Huomaan ajattelevani "Ai niin, noinhan minäkin tein.." Ja samalla tavalla kohnotin!
Parasta näissä lapsuuden muistoissa on se, että voin jakaa niitä ystävän kanssa, joka on kulkenut mukana näissä tapahtumissa hiekkalaatikolta asti. Tosin välillä kummallakin on yhtä hatara lapsen muisto, mutta hauskaa on miettiä ja muistella kuinka se nyt menikään. Nyt me molemmat hoivaamme omia pieniämme ja jaamme myös lapsiperheen ilot ja surut. Tällainen ystävyys on suuri rikkaus!
Tämän ihanan tositarinan myötä, aloin tehdä kuvaa " Kettu se oli!". Ehkä vielä jatkan toiseen suuntaan aiheen kanssa, mutta tänään tein sitä riemulla ja suurella sydämellä!

Kettu se oli!

Heinäkettu piirtää!

Nyt se sitten alkoi! Pääni tulvii ideoita ja kuvia, joita tallennan paperille. Onko tämä nyt se inspiraatio? Olen innoissani tästä ilosta, jota piirtäminen saa aikaan.
Kettu ja enkeli ovat olleet ajatuksissani jo jonkin aikaa ja nyt heidän seikkailunsa alkoi. Kettu ja enkeli kalassa, kettu ja enkeli sateessa, kettu ja enkeli kahvikutsuilla, kettu ja enkeli taivaan sankarit. Mihin kaikkeen voin heitä johdattaakaan! Rajana vain mielikuvitus. Kerrankin on mahdollista tehdä mitä mieleen juolahtaa, jotain hullunkurista tai vaikka vaarallista ja käteni ikuistavat sen paperille. Aivan mahtavaa!
Minulla on lahja, jonka olen vasta nyt oivaltanut ja olen kiitollinen siitä. Oivaltaminen on tapahtunut suurien pohjakosketusten ja riemukkaan liidon kautta.  Kannattelevien ja rohkaisevien ystävien kautta. Elämän ilo tulee pienistä asioista ja on ihanaa päästää se riemu valloilleen. Ja nyt, jos omistaisin siivet lentäisin oikein korkealla ja tekisin vaarallisia syöksylentoja! Värikästä päivää kaikille!

Työpöytäni!

ABC kissa kävelee..

"Äiti..Sä taidat olla aikas herkkusuu." Tokaisee kolmevuotiaani, kun taas kerran rapistelen suklaarasiaa kaapin ylähyllyltä. Ja niinhän minä olen. Ei siitä mihinkään pääse! Taidan vielä periyttää mokomaa himoa eteenpäinkin, kun eskarilaisemme sai päiväkodissa joulunimekseen Nelli Namimelli. Herkkusuita koko perhe!

Tällaisiä elämän nautiskelijoita taitavat olla myös naukuvat ystävämme kissat. Itse olen niin sanottu koiraihminen, mutta löytyy minusta se kissanainenkin! Jotain hauskaa ja kiehtovaa näissä eläimissä on, kun sen niin usein piirrän tai lisään jonnekin. Kyllä kissa pitää olla!
Vintissä on tänään aikas naukuna käynytkin, kun olen neulahuovannut oikeaa kissa-armeijaa. Aika unista väkeä tosin ovat olleet, mutta eksyi joukkoon muutama pirteäkin lemmikki.

Pikkukisut

Vielä täytyy mietintämyssy asettaa päähän ja lähteä lenkille hakemaan ideaa "nopeutustekniikalle", jos hiukan  helpommin saisin kisut synnytettyä! Ilohan näitä on silti katsella ja haaveilla kissanpäivistä. Lumipyryn täyteistä päivää kaikille!

Lemmikit

Pastelliliitua ja eläinten elämää

Joulupukki muisti minua ihanilla uusilla pastelliliiduilla. Piirtämisessä on ollut pitkä tauko. Elämä on pöyrinyt pienten lasten ja kotiaskareiden ympärillä. Nyt kuitenkin uudet värit kutsuivat vastustamattomasti ja annoin luovuudelle vallan!
Tämä on sitä mistä nautin suunnattomasti, värien ehtymätön ja rikas maailma. Erilaiset viivat ja omat ajatukset, jotka pulpahtavat paperille, kun lopettaa suorittamisen.

Vauhdin hurmaa!

Usein aiheet nousevat mieleen metsässä ja liikkeessä. Kun koirani pitävät vauhdista huolen ja metsä kertoo tarinaansa. Sielä mieli lepää! Kotiin päästyäni kirjoitan paperille uusia ideoita, jotka odottavat toteutumistaan.



Kettu kellii

Tuntuu, että viiva on vielä hakusessa ja värit toistuvat ajatuksissani parempina, mutta suunta on oikea! Tartun väreihin uudestaan ja rakas ystäväni kettu jatkaa elämäänsä paperilla. Siinä hän kellii sammalmatolla ja riemuitsee elämästä. Kyllä piirtäminen on hauskaa! Kokeilkaapa!

Taitavat sormet

Meillä on tänään ollut tekemisen riemua! Suuri pussillinen helmiä tuli yllätyksenä ystävältä ja niitä tänään Heinäketun lapsoset saivat taitaviin sormiinsa.
Alku oli hankala, kun inhottava äiti passitti poppoonsa loppiais-siivoukseen ennen askartelua. Kiukuttelun, kätinän ja pölypalleroiden jälkeen riemu olikin suuri, kun iso kulho erivärisiä helmiä saatiin pöydälle.

Taitavat sormet

Pienissä sormissa syntyi kauniita helminauhoja ja aika vilisti!

Pieneltäkin onnistuu

Hienot helmet

Näitä pieniä hetkiä voisin lapsilleni enemmänkin antaa. Välillä vain väsy painaa äidinkin silmää ja kiukkua on ilmassa. Silti näin onnelliset tytöt ilahduttaa aina mieltä!

Onnelliset!

Tammikuun taikaa

Enkelikeinu

Uusi vuosi sai uudet kujeet aikaan. Nyt on aika koittaa siipiään ja on suuri ilo huomata, kuinka ovet aukeaa ihmeellisiin paikkoihin! Olen täynnä tarmoa ja huomaan kasvaneeni viime vuoden aikana paljon. Se tuntuu hyvältä.

Äitinä seuraan pienteni kasvua ja iloitsen heidän edistymisestään, pienistä uusista asioista! Ja näitä pieniä uusia asioita tapahtuu myös minussa.



Yhdessä



Viime vuoden suuri saavutukseni oli näyttely Hämeenkyrön Maisemakahvilassa ja haluan tänään jakaa pieniä herkkupaloja sieltä. Ystävykset kettu ja enkeli kujeilevat näissä pikkutauluissa.

Hyvää mieltä ja suuria seikkailuita vuodelle 2012 ystäväiseni!!

Tähtitaivaan sankarit