Auringon säteitä lumihangille!

Kyllä mieli muuttuu, kun taivaalle ilmestyy ihana aurinko. Kaikki muuttuu niin kauniiksi ja ilmassa on selvästi kevättä. Talitiainen lurittelee titityytään tai niin kuin kolmevuotiaani sanoo tilitinttu vinkuu! Lasten suusta putkahtelee välillä tosi hauskoja juttuja.

Onneksi pakkanenkin lauhtui ja nyt tarkenee nelijalkaisetkin ulkoilla. Pientä oli dalmatialaisemme ja harjakoiramme ulkoilut kovilla pakkasilla. Nyt taas metsäpolut kutsuu ja päästään nauttimaan metsän rauhasta, vaikka parasta on jäällä juoksentelu. Varsinkin dalmis ottaa sellaisia kiihdytyksiä, ettei mamma pysy perässä mitenkään. Kaiholla katselen hurjaa vauhtia. Voi kun minäkin pääsisin noin KOVAA! Se olisi hienoa se!
Onneksi pääsen kovaa piirrustuksissa ja huovutuksissa. Sitä ei estä edes huono kunto, tosin nyt mamman makkarat palavat jumpatessa. Uusi hauska harrastus alkoi vuodenvaihteessa. Liikkuminen on mukavaa!

Olen minä saanut jotain aikaiseksi käsityön sarallakin. Nyt on syntynyt sisustustauluja. Näyttelyn valmistelun ohessa syntyi mielestäni oikein hauskoja tuotoksia. Vielä näissä poseeraa kissa ja kettu, mutta vain mielikuvitus on rajana! Kunhan ehdin paneutua tähän lisää, niin katras kasvaa.
Aurinkoa ja liikunan iloa kaikille!

Sanat hukassa

Tulipa tämäkin päivä, kun tunnen olevani tyhjä sanoista. Olihan se odotettavissa. Ei aina voi olla hauskaa ja inspiraatio valloillaan. Teen kuitenkin, ihan niin kuin töitä tehdään.

Yritän luoda itselleni jotain mukavaa. Ainakin kevät on tulossa ja sen odotus ihanaa! Keittiön pöydällä on tulppaaneita. Keltaisia ja punaisia. Haaveilen puutarhan kuopsuttamisesta ja kasvimaan perustamisesta. Hullunkurinen haave lemmikkikanoistakin kutkuttaa ajatuksissa.
Vähän aika sitten mietin omaa kädenjälkeäni. Sitä kuinka se on muuttunut. Käytän vahvempia värejä kuin ennen. Ennen jälkeni oli kovin hentoa. Ehkä lapset ja muutamat elämän kolhut ovat muuttaneet minua räväkäksi. Se ajatus tuntuu mukavalta!



Käteni.. aina yhtä kurttuinen :)

 Toivon, että elämä toisi jonkun mukavan yllätyksen keskitalveen. Muutakin kuin räkäiset lapset ja kylmän viiman. No..Kun olen tarpeekisi kauan rypenyt sanattomuudessa ja kuvattomuudessa niin rynnistän taas. Niin se aina mene! Sitä odotellessa jatkan pistelyä ja valmistelen tulevaa näyttelyä.

Neulalla työskentelyä