Päiväunet

Nyt nukutaan! Kaksi tuntia äidin aikaa:) ja tänään aion sen ajan naputella tekstiä.

 Kevät tulee kohisten, vaikka eilinen lumen tulo sai kaiken taas tuntumaan sydäntalvelta. Eteläikkunalle on kertynyt jo kasvatettavaa. Petuniat, Ahkeraliisat, Mustasilmäsusannat, Kelloköynnös ja tomaatit. Muutama taimi puskee jo mustan mullan läpi ja se on aina jotenkin kovin lohdullista.
Sormeni syyhyävät päästä pihatöihin, mutta vielä ei ole oksien leikkuuta kummempaa tekemistä. Vanhaa syreeniä on uudistettu nyt monen vuoden ajan ottamalla keväisin välistä huonokuntoisia oksia ja runkoja pois. Katsotaan miltä näyttää, kun lehdet puhkeaa. Kompostia syreenivanhus ainakin kaipaa. Se on pihamme alkuperäisiä istutuksia ja haluan sen pitää hengissä ja hyvänä.
Lapsiperheessä on joskus hiukan haastavaa saada aikaan kaunista. Kuisti ikkunoineen on valtakuntaani, johon voi rakennella asetelmia. Se on ainut paikka jota meidän pikkuväki ei tuhoa. Siltikin myös tänne kasautuu kenkää, tumppua ja ties mitä! Narsisit on kuitenkin ostettu ilostuutamaan ja tulppaanikimppukin on viileässä säilynyt jo varmaan kuukauden päivät. Mielestäni se on aika hyvä saavutus!

Kanoille kuuluu hyvää ja sulkasatokin alkaa helpottaa. Olen kerännyt jo kolme munaa tällä viikolla ja kaupan munat saa jäädä hyllylle. Tänä pääsiäisenä saamme tyytyä koristetipuihin sillä oikeita pääsiäistipuja ei meillä tänä vuonna ole, mutta Popsi pupumme pyöräytti reilu viikko sitten kunnon pesueen.

Popsi

Poikaset pesän suojissa.

Yhdeksän suloista poikasta tuhisee pesässä ja odotamme kovasti niiden avaavan silmät. Poikasten synnyttyä olen taas voinut harrastaa petobongausta :). Kärppä tihulainen vilisteli toissa aamuna leikkimökin ympärillä missä poikaset asuvat emon kanssa ja kettu repolainenkin on taas ilmaantunut pihapiiriin.
Piirtämisestä voin vain haaveilla ja toivotan kaikille pienten lasten äideille voimia arjen pyöritykseen. Välillä täytyy kaivella iloisia ajatuksia väsymyksen keskeltä, mutta sitten on hyvä huomata kuinka onnellinen saan olla kaiken tämän keskellä mitä meillä on. 

Lasten kääpiöluppa Salama

 Ihanaa ja valoisaa pääsiäistä kaikille! Pian on kesä ja ajattelin puutarhanhoidon lisäksi pistäytyä kurkkaamaan ihmisiä kaupunkiin. Jos vaikka nyt olisi jo aika kaivautua vaippakasojen alta ja vähän vaikka humputella :D!

Kesä!

Valoa ja kanojen kotkotusta

Valo alkaa lisääntyä ja niinpä jo ensimmäiset siemenpussit eksyivät ostoskoriin kaupan hyllyltä. Kaunokainen ja köynnöskranssi, molemmat niin kivoja! Jostakin ne taas löytävät paikkansa. Ajattelin vähentää tänä vuonna kesäkukkien, kurkkujen ja tomaattien esikasvatusta, mutta saa nähdä kuinka käy. Aina innostun siemenvalikoiman äärellä ja piha on kesällä kuin kukkakauppa! Sitä paitsi naapurin keräilijältä tein syksyllä niin ihania purkki ja kahvipannulöytöjä, että on rikollista jättää ne kesällä käyttämättä. Ne on ihanan erilaisia ruukkuja kukka-asetelmille.

Valoa kuistilla

Kanat ovat olleet tänä talvena ensimmäistä kertaa työmaakopista tuunatussa kanalassa. Hyvin on toiminut, kovia pakkasia lukuunottamatta. Lämpölamppujen teho ei riittänyt yli kahdenkymmenen asteen pakkasen ja niinpä oli mamman kipaistava patterikaupoille. Ei sitten tarvinnut ruveta rouvia sulattelemaan takin sisässä ;)! Kuusi kanaa Rilla, Padu, Toffo, Lumihelmi, Poutapilvi ja Hiutale, sekä kukko Rae asuttaa keltaista työmaakoppia.

Tervetuloa kanalaan!

Syksyn kiireen vuoksi kanalassa on pahviseinät ja muutenkin kovin alkeellinen sisustus. Joten tässä myös ensikesän projektia! Kanalan uusi sisustus. Luulempa vain, että lista jota olen laatinut ensi kesää varten on liian pitkä ja kesä liian lyhyt.

Onneksi tänä kesänä on koko kesä aikaa laittaa pihaa pikkuapurin kanssa. Jokainen päiväuniaika on käytettävä tarkkaan hyväksi ja pitää toivoa aurinkoisia puutarhapäiviä.

Pikkuapuri kanallassa.

Ja jottei aika käy pitkäksi, niin kuukauden päästä pitäisi tulla uusia pikkutassuja pupulaan Popsi pupun saadessa poikasia. Meillä ei ole koskaan ennen ollut pupun poikasia ja kaikki on tällä saralla ihan uutta ja jännittävää. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Vuodet vierii

Ajattelin jo haudata koko blogini, mutta jos sittenkin vielä.. Netti pursuaa niin paljon kauniita ja kivoja blogeja, joita käyn ihastelemassa ja lukemassa. Puutarhaa, sisustusta, eläimiä. Kaikkea mistä ammennan niin paljon itselleni! Ja sellaista elämää itsellenikin yritän rakentaa ympärilleni, koska se saa minut jaksamaan päivästä toiseen.
Meillä tosin huusholli on yleensä mullin mallin ja hommaa riittää. Meidän uusi pieni Selma 1v. pitää vahdista huolta, jos isommat siskot jo hiukan ovat rauhoittuneet. Tänä vuonna haluaisin blogata puutarhasta, kanoista ja piirtämisestä. Asioista joista kovasti pidän. Katsotaan kuinka saan ajan tähän toiveeseen riittämään.
Puutarhan osalta mennään siinä, että salaojat kaivettin ja kaikki oli yhtä liejua yhden kesän. Oikeastaan kesää 2014 kuvaa sanat muta, sotku ja monttu.

Talo ja mutavelli.

rouvan istutukset sotkussa.

Monttu.

   
Kesä 2015 sitten korjailtiin jälkiä ja istuteltiin uutta. Kasvit löysivät paikkansa ja nyt haaveilen  uudesta. Kivipoluista ja kuusista. maanpeiteperennoista ja cafe Selmasta! Cafe Selma on uusi leikkimökkimme, kanojen vallattua vanhan mökin.

Cafe Selma nousee!

Kanojen koti.

Puutarha muotoutuu.

Uusi haaste pihaamme tuli Tampereen kaupungin kumotessa pientalokaavan ja naapuriimme nousi kerrostaloalua. Yhä olen vihainen tästä muutoksesta ja koitan keksiä istutksia peittämään näkymää. Ensi kesänä etsitään isoja puuntaimia. Pylväshaavat, Tuijat ja Euroopanpähkinäpensaat jo kasvavat tienvarressa. Keväällä saamme ääniaidan ja se jo muuttaa näkymää. No nyt olemme todella "maalla" keskellä kaupunkia kanojen, pupujen ja koiran kanssa. Ja mitä vielä keksinkään :)

citykanat syksyllä.

Nyt kaikki nukkuu vielä lumen alla jo odottaa kevättä. Kanat viettävät talvea työmaakoppikanalassaan, puput autotallissa ja yläkerran työhuoneessa loikkii kettu ystävänsä enkelin kanssa.

Cafe Selma odottaa kesää ja terassia.

Enkeli, Kettu ja kaverit!

Puutarhaunelmia..

Tammikuu alkoi niin kovin pimeänä ja  kärsin pimeästä suunnattomasti. Haluaisin hautautua talviunille ja herätä sitten kevään aurinkoon. Harmi.. Ei ole mahdollista ja ehkä maattuani muutaman viikon olisin jo valmiina höyryämään eteenpäin.
 Tosin tässä lämpimässä ja mustassa kelissä on puolensakin. 1.1.2014 haravoin pihalla risuja ja katsastin kukkamaita! Ei sitten pääse unohtumaan haravointi.. Kohtahan siivotaan talven jäljiltä ja on aika kylvää ensimmäiset siemenetkin odottamaan kesää. Sen voimalla mennään!
Ihmettelen miten tähän voi näin hurahtaa. Siis puutarhanhoitoon. Puutarhakirjoja, suunnittelua, kasveja ja puita, sekä niiden sekaan kanoja, kaneja ja muita ötököitä! Aivan ihanaa!
Syksyllä kävin pihasuunnittelukurssin ja innostuin pihan ja puutarhan hoidosta yhä enemmän. Sain suunniteltua pihamme uuteen kuosiin ja keväällä aloitan työnteon kunnolla. Vielä on onneksi aikaa hioa luonnosta ja tehdä kasvivalintoja. Ja niitähän on loputtomasti!

Pihasuunnittelua

Syksyllä myös hautasin maahan 150 kappaletta kevään kukkasipuleita. Odotan niitäkin innolla! Vein kanamme talvikotiin ja odotan myös niiden paluuta, sekä pihakanalan rakentamista. Siitä sitten, kun sen aika koittaa.
Kesällä meillä oli iloa ja surua. Meille muutti uusia asukkaita. Kaksi kääpiöluppakania Sinikellon Bimbo ja Blondi. Lasten toivehan se oli, mutta tämä äitihän ei näissä asioissa laita hanttiin :) Tytöt nimesivät nämä otukset uudelleen Salamaksi ja Lurpaksi.

Lurppa

Salama

Pikkupuput saivat aikaan muutaman mojovan karkumatkan. Pako1. ja Pako2. Valmista elokuva kamaa! Huikeaa oli tämän kaksikon käpälätyöskentely :)

Pako1.

Suruksemme harjakoira Hilma täytyi nukuttaa ikiuneen ja nyt heiluttelemme sille pilvenpäälle. Meidän viisivuotias oli huolissaan uuden vuoden aattona, ettei kaikkiin meidän kuoleisiin eläimiin osu raketit. Millä ne oikein suojaituu? Suuria kysymyksiä!

Hilma

Sain koittaa myös kahvilan tätinä olemista. Laitoimme ravintolapäivänä elokuussa pystyyn Jäätelökahvila Kot-Kotin ja olimme aivan mykistyneitä mahtavasta väkimäärästä! Päivä oli vilkas ja työntäyteinen. Silti siitä jäi mukava muisto ja varmasti Kot-Kot avaa ovensa myös tänä vuonna.

Jäätelökahvila Kot-Kot

Syyskesän yllätys oli pienet silkkitiput ja hupsis.. Meille tuli satu rumasta ankanpojasta ihan todellisena! Silkkien joukkoon oli kuoriutunut joku ihan ventovieras lintu. Ja tottatosiaan tästä ei tullut ihan joutsenta, mutta kultapaduaani kuitenkin!

Padu paduaani olkapäälläni

Padu paduaani viettää nyt talvea talvikodissa ja tulee kesällä kotiin.
Uusivuosi on minulle haaveita ja haasteita. Näitä ihania puutarhaunelmia ja ötököitä, sekä haasteena paluu koulunpenkille. Pelottavaa tällä hetkellä, mutta loppuvuodesta ehkä jo ihan mukavaa.
Tapaan ehkä mukavia ihmisiä ja kuulen uusia tarinoita. Ammennan niistä väriä ja näen asioita taas uudessa valossa. Opin uutta ja olen lähempänä haaveitani!
Valoisaa alkanutta vuotta 2014! Ja puutarhaunelmia..

KESÄ!!

 

Kevät HOHOI!

Multaa, multaa ja lisää multaa! pieniä siemeniä, suuria siemeniä ja sipuleita. Sitä meillä on touhuttu viimeiset viikot. Kaupassa on mahdotonta ohittaa siemen ja kukkasipuli hyllyjä. Aina on pakko tarkistaa, jos vielä löytyisi jotain kivaa!
Tämä "jotain kivaa" taitaa olla tälläinen naisten maailman ilmaisu. En pysty kirjoittaa sitä enää nauramatta, kun miespuolinen kollegani kirjoitti tilauslistaan lopuksi "jotain kivaa"! Totuuksia naisista :D
No, joka tapauksessa hyllyjä ei voi ohittaa, vaikka jokainen ikkuna meillä notkuu ruukkuja. Enää ei mahdu! Lähti taas vähän lapasesta tämä touhu..

Ruukut valmiina.

Odotus..

Olen valjastanut lapsukaisetkin tähän mukaan. "Haeppa äitille vähän ruukkuja.." tai "Tuleppas vähän auttaan, kun kannetaan näitä istutuksia tuonne yläkerran ikkunalle"    ja " Laitappa vähän multaa tuohon ja tuohon ja tuohon!" Vielä toimii ainakin nuoremman kohdalla. Istutkset kulkee mukavasti ja aikakin kuluu hyödyllisesti.

Tomaatit kulkee.

Tomaatit tuli jo koulittua. Kasvaa kohisevat silmissä ja hei lunta tupruttaa taivaalta! Missä mun kevät luuhaa? Pihassa olen hyörinyt toppasaappaat jalassa ja tallannut lumeen uusien kukkapenkkien kohtia. Ihan hullua touhua! Mutta suunnitella täytyy..

Tästä se lähtee..

Pikku taimi.

Pisara.

Tämä puutarha touhu on imaissut mukaansa totaalisesti. Ihan niin kuin kanat, huovutus ja värit jne. Lopettaa ei voi ja uusia ideoita vaan tupsahtelee. Ahmin puutarhakirjoja ja lehtä. Laatikoissa on vaikka kuinka monta perennapenkkisuunnitelmaa ja hartiat on kyllä kovilla, kun alan niitä lumien sulettua kaivaa.
Vielä kaikki kesäkukan taimet on ihan pienen pieniä. Ahkeraliisat, petuniat, samettikukat, lobeliat, mustasilmäsusannat ja mitä niitä nyt tuolla kasvaa. Onneksi kukkaloistoa on tuonut kotiin kevään ostokukat. Tulppaanit maljakossa. Narsissiruukut ulkona ja ihanat helmililjat kuistilla ilahduttamassa. Nyt vain sitten odotetaan!

Helmililja

Vauhdikas vuosi!

Melkein jo hautasin koko jutun. Ei ole aikaa, väsy ja kaikkea muuta keksittyä, mutta nyt aurinko pilkottaa taivaalta ja ilmassa alkaa olla kevättä! Ja niin vaan, se saa taas Heinäkettuun eloa.

Vuosi on ollut vauhdikas ja paljon on tullut uusia kuvioita. Uusi työ haasteineen, koulumaailmaan tutustuminen esikoisen aloittaessa koulun ja haaveet omasta ajasta! Ajattelin kirjoittaa kelauksen tästä vuodesta ja näin huomata, että olen sittenkin saanut jotain aikaan!

Kanat on olleet tämän mamman terapiakanoja, niin kuin jo vuosi sitten kirjoittelin. Tiput kasvoivat hujauksessa ja kuuden katraasta neljä alkoi kiekumaan. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja kuunneltiin kunnon kailotusta! Lopulta kukkopojat muuttivat väljemmille vesille huutelemaan ja meille jäi rouvat poutapilvi ja Lumihelmi.

Poutapilvi ja Lumihelmi

 

 

Loppukesästä odoteltiin ensimmäistä munaa, kun kuuta nousevaa. Ja voi sitä riemua, kun Poutapilvi pyöräytti ensimmäisen munan! Sitä sitten esiteltiin jokaiselle naapurille ja eihän sitä voinut edes syödä ensimmäiseen viikkoon!

Kuka saa pitää ekaa munaa..

 

 

ENSIMMÄINEN!

Kesä oli myös puutarhanhoitoa ja ylpeänä voin esitellä satoa kasvihuoneesta ja kukkarintamalta. Tällä hetkellä on taas uudet taimet kasvamassa ikkunalla ja odotus on suuri. Voi kun lumet pian sulaisi pois ja pääsisi tuoksuttamaan mullan tuoksua.

kanalan kukkia.

Kasvihuoneen satoa.

Käsitöitä ja piirtämistä olen ujuttanut aika ajoin johonkin väliin. Se tuo niin suurta iloa ja saan järjesteltyä ajatuksiani. Mieli lepää värien maailmassa!

Tallipihalla

 Kesällä Heinäkettu vieraili Vivamon Lastenkylässä, Hämeenkyrön Maisemakahvilassa ja Tallipihalla. Ja sehän on jo ihan hienosti! Välillä iskee niin lujasti ajatus, että en saa mitään aikaiseksi..

Mjau!

kissanpojat

Saimi Hämeenkyrössä

Suojelusenkeli

Syksyllä olin esillä Tampereella Tammelakeskuksen vitriineissä ja sinne sain koottua tosi kivan jutun. Enkelin syyspuuhat ja ketunpojan talvi. Suuret kiitokset kaikille näyttelytilojen tarjoajille!!

Talvella koin taas suurta väsymystä pimeästä ja arjen pyörittämisestä. Tekeminen tuntui takkuavan ja mikään ei tuntunut lähtevän liitämään, niin kuin aina ennen tekemisen kautta. Niinpä Heinäketun tekemiset on olleet talviunilla.
Töissä sentään sain kynän liitämään ja joulunalla lapset saivat eläinkatraan joulukalenterin kautta.

Joulun taikaa

Muutamat tilaustyöt sain sentään tehtyä. Tässä herra Hau. Hän ilostuttaa emäntäänsä jo uudessa kodissa.

Hellou!

Kevään tämä mamma on imenyt itseensä aurinkoa, aina kun se näyttäytyy ja jolkotellut pitkin metsiä pilkkukaverin kanssa.
Ai niin! Nyt meillä kuuluu taas piipitystä. Kanakatras kasvoi ja kolmenpäivän ikäiset tiput Toffo ja Rusina kasvaa emojen lämmössä! Ihanaa ja aurinkoista kevättä!

Toffo ja Rusina

Tiputerapiaa

Joitan haaveita vain täytyy toteuttaa. Tiedän ettei kaikkea saa, eikä pidäkkään saada. Täytyy kestää pettymyksiä, mutta jotain mukavaa on aina pakko keksiä. Muuten tämä käy liian raskaaksi. Niinpä minä sitten päätin toteuttaa yhden haaveen ja nyt meidän kotona piipittää kuusi silkkitipua.

pikku tiput

Yhtenä sateisena päivänä huristelin maalaismaisemiin koiranboxi peräkontissa ja takaisin ajellessani kuuntelin pienen pientä piipitystä peräkontista. Kyllä hymyilytti! Eikä vielä koskaan ole tytöillä menneet vaatteet niin sukkelasti päiväkodilla päälle, kuin tuona sateisena päivänä. Päästiin kotiin hypistelemään uusia tulokkaita.

Pikkusiskoa vähän jännittää

Isosisko ja tipu

Alussa pikku tiput asuivat kaninhäkissä työhuoneessani, sitten kaninhäkki siirtyi rappujen yläpäähän ja nyt tiput kuopsettelevat uudessa ulkohäkissään. Yöksi huutelen parven sisälle. Koiranboxsissa matkaavat vieläkin! Untuvat ovat vaihtuneet höyheniin ja tiput kasvavat silmissä.

Tänään päiväkahvilla katselin keittiön ikkunasta tipujen touhuja. Se oli mukavaa. Tämähän oli se minun haaveeni! Istua tässä ja ihailla kanojani. Hei olen kanafarmari. Jippii!

Näkymä keittiön ikkunasta